Arkielämää

Me ollaan oltu täällä jo yli kuukausi! Arki on tavallaan jo alkanut, Saimi koulussa ja minä töissä. Hieman on ollut selälle totuttelemista, kun pitää istua koko päivä. Tauoilla yritänkin sitten olla seisaallaan ja liikkeessä. Vähän niinkuin olis kielistudiossa koko päivän, kuulokkeet korvilla. Tulee kyllä kaikenmaailman vaihteiden odotusmusiikit ja nauhoitteet tutuksi... Mutta onnistumisia on ollut edelleen ja tuntuu, että ihan hyvää tulosta teen, vaikka vasta pari viikkoa oonkin ollut töissä. Eikä tartte tuoda töitä kotiin! :) Tällainen vaihtelu oli yksi syy tälle koko vuodelle, joten otan kaiken uuden ilolla vastaan!


Saimilla on mennyt koulussa hyvin. Espanjan opiskelutkin on alkaneet, ja nyt ovat käyneet läpi numeroita, joitain tervehdyksiä, itsensä esittelyä ja oman iän sanomista ja sen kysymistä. Tosi ihanaa nähdä, että Saimikin tykkää oppia kieliä! Itse yritän päästä myös jollekin espanjantunnille, kunhan täällä alkaa varsinainen lukuvuosi. Espanjalaiset on vielä lomalla ja suurin osa kouluista alkaa vasta ensi viikolla. Harrastustoiminta tietenkin sitten vasta pari viikkoa sen jälkeen.

Eilen käytiin yhdessä joogassa! Saimikin siis osallistui, pienen alkupainostuksen jälkeen. :) Tunnin jälkeen se vain totesi, että "tullaanhan uudestaankin?!" Ja tietenkin mennään!! Ihanaa, jos löydettiin yhteinen äiti-tytär-harrastus! Muistan itse, miten kivaa oli lähteä äitin kanssa aina kahdestaan öljyvärimaalauskurssille. Käytiin monta vuotta.

Saimin partioharrastus ei välttämättä keskeydykään tänä vuonna, niinkuin pelättiin! Täällä toimii Lumipartio (juu kyllä, lumi), ja sinne kai mahtuu vielä Saimi-sudenpentukin mukaan! Ainakin itse ilmoitti, että jos vain pääsee mukaan, niin haluaa mennä. Kung-fu olis kans kuulemma toivelistalla... Täytyy varmaan alkaa etsiä, jos täällä voisi sellaistakin harrastaa...

Arkeen kuuluu myös siivoaminen. Eilen siivottiin pari tuntia ja saatiin taas koti siistiksi. Roskien kanssa yritän opetella sietämään sitä, että täällä ei kierrätetä. Se on raivostuttavaa! Tuossa talon edessä on maahan upotettuja säiliöitä ja ihan sellaisia isoja muovisäiliöitä, ja niissä yrittää lukea, mitä mihinkin laitetaan. Pari on omistettu biojätteille erikseen.
Kaupasta yritin etsiä biojätepusseja. EIOLE! Löysin kyllä pusseja, joissa luki, että ne on erikseen suunniteltu biojätteille, mutta EIVÄT KOMPOSTOIDU. Että silleen. Mikä järki? Pitäisi siis laittaa kotona biot sinne pussiin, ja sitten vain tyhjentää se sinne onkaloon, jolloin on tietenkin se riski, että puolet jätteistä lentää kolosta ulkopuolelle... Eikä täällä ihmiset edes tee niin, vaan laittavat sinne biojätekuiluun IHAN KAIKKEA muovipulloista tölkkeihin...

Lasit ja pahvit nyt sentään näyttäis menevän omiin koloihinsa ihan oikein. Niin, ja pullonpalautustahan täällä ei ole missään, vaan kaikki tölkit ja pullot menee ihan vaan roskiin. Sekin tuntuu niin väärältä... :/ Juu ja sitten kun ne roskapaikat on niin täynnä, että kansi jää auki, kun sinne on tungettu sekaisin mitä sattuu, käy näin:

Koska pakkohan ne roskat on johonkin saada, niin laitetaanpa ne tähän maahan! Voisin kuvitella, että roskatkin veisi hieman vähemmän tilaa, jos ne oikeasti lajittelisi ja kierrättäisi oikeisiin paikkoihin. Jos joku Suomessa harmittelee sitä "vaivaa", mikä täytyy nähdä roskien kierrättämisestä, niin voin kertoa, että mieluummin sitä näkee vähän vaivaa kuin tällaista sotkua.

Kivojakin juttuja on nähty. Esimerkiksi kaunis kissa! :)

Hän oli yhtenä iltana matkan varrella tuossa lähistöllä hengailemassa, ja kun tervehdittiin ("mau"), niin hän sitten alkoi jutella kaikenlaista. Kovasti oli asiaa. Tosi kauniin värinen, sinisilmäinen kisu! Yksi toinenkin perhe sitä pysähtyi jututtamaan. :)

Meidän Serrakoiraa on kyllä jo kova ikävä. Onneksi sillä on siellä Suomessa hyvä paikka ja paljon hoitajia <3

Täällä on ihmisillä myös paljon koiria, ja niitä näkee aamuisin, kun mennään kouluun ja töihin, ja sitten tietenkin vasta illemmalla, kun on viileämpää. Päivällä helteessä ei kyllä kannata lähteä koiraa lenkittämään. Muutenkin on jo huomannut, että täällä on enemmän niitä ihan pienempiä rotuja, jotka varmaan kestää sitä lämpöäkin eri tavalla. Koirankakkaongelma täällä on kuitenkin ihan samanlainen kuin Suomessa... Ei tunnu omistajia vaivaavan, vaikka oma koira jättäisi pökäleensä keskelle jalkakäytävää. Täällä ei niitä tienvierus-ojia tai pieniä metsäplänttejä ole lenkkireittien varrella, niinkuin oli Pihtiputaalla...

Saimillakin on joitain eläinkokemuksia. Yksi luokkakaveri oli kuulemma tuonut kouluun penaalissa gekon. Se oli sitten kuulemma pitänyt vapauttaa johonkin pusikkoon. Enpä monesti ole Suomessa kuullut, että jollain olisi ollut gekko mukana penaalissa... :D

Kodin eläinongelmasta, eli muurahaisista, me päästiin sitten nähtävästi aika helpolla eroon. Muita pikkuöttiäisiä täällä on ollut myös. Ensimmäiset hyttysenpistot saatiin ja apteekista löytyi hydrokortisonia. Sokeritoukkia nähtiin siivouksen yhteydessä pari, toivottavasti eivät pääse lisääntymään. Kaikki keittiön kaappien ruoka-aineet oon jo laittanut aikaisemmin muovipusseihin säilöön, ettei sinne pääse turhan helposti mitään ylimääräistä eliöitä... Vielä nyt, kun on kuumaa, ei varmaan liikaa tarvitse huolehtia ötököistä, mutta katsotaan, mitä kaikkea viileämmät syyskelit tuo mukanaan.

Tänään täällä oli tosiaan tämän verran lämpöä. :) Kohta pitäisi vielä jaksaa lähteä käymään kauppareissulla. Ollaan tahallaan lykätty sitä iltaan, että vähän viilenisi. En kuitenkaan valita, ihanaahan tämä lämpö ja aurinko on! Koulupäivien jälkeen on usein menty vielä altaalle, kun se on kerran auki syyskuun. Toivottavasti päästään sitten vielä lokakuussa jonkun kaverin luokse uimaan, kun oman pihan allas suljetaan... ;)

Tänäänkin käytiin uimassa. Saimi hyppii jo syvässä päässä pommeja ja sukeltelee pohjaan asti. Kuukaudessa ehtii oppia paljon! Varsinkin, kun aloitettiin siitä, että ostettiin kellukkeet...

Tuolla altaan reunalla aika aina jotenkin pysähtyy. Itse luen kirjaa, pelaan pasianssia tai teen sudokuja, tai vaan ihan olen ajatusteni kanssa. Tännehän kyllä saa soitellakin, tietääkseni joka operaattorilta ihan samaan hintaan, kuin Suomenkin sisällä. Että vink vink, jos joku haluaa kuulla kuulumisia ihan livenä... ;)

Rakkaita ihmisiä on kyllä jo vähän ikävä. Työkavereita ja ystäviä ja sukulaisia. Vaikka some auttaa toki pitämään yhteyttä, niin kyllähän se aito kontakti tuntuu kivalta. Täällä on kyllä saatu myös jo kavereita ja mulla on kivoja työkavereita myös! Ja onneksi huomenna saan yhden rakkaan ihmisen tänne kahdeksi viikoksi kylään... <3

Ensimmäisen työviikon jälkeisiä kuulumisia

Eka työviikko takana! Pääsin tosiaan töihin Laatutapaamiset-nimiseen yritykseen, jossa tehdään yhteistyötä erilaisten yritysten kanssa, buukkaillaan tapaamisia. Mun työpäivä on 9-15, mikä sopii Saimin koulun kanssa aika hyvin yhteen. Nyt vielä, kun ei sitä skootteria ole, mun on täytynyt viedä Saimia koululle vähän aikaisemmin niin, että ehdin itse kävellä töihin. Onneksi tällä viikolla koululla on ollut kirjasto aamulla auki, niin Saimi on viihtynyt siellä lukemassa. Yhtenä aamuna viikossa Saimilla alkaa vasta kympiltä, mutta saatiin yhden luokkakaverin perheen kanssa järjestettyä niin, että vein Saimin heille aamulla ja kävelivät sitten yhdessä koululle. Toivottavasti pystyy järjestelemään tällaisia juttuja myöhemminkin puolin ja toisin! Ja kun mulla loppuu työt jo kolmelta, pystyn itse hakemaan Saimin aina ennen neljää, ja vaikka sitten niitä kavereitakin tarvittaessa, jos ovat iltapäivähoidossa myös!

Työ alkoi mulla tosi hienosti, pääsin heti tekemään tulosta, tästä on hyvä jatkaa! Iltaisin oon kyllä ollut aina tosi tosi väsynyt... Vaikka työ on vain 6h/päivä, se on silti ihan uudenlaista verrattuna opettajan työhön. Ensinnäkin se, että istuu koko päivän koneella ja puhuu puhelimessa, on jo itsessään uutta. Toisekseen tuollainen suorittaminen ja pieni kilpailu ja jännitys on myös uutta. Tulee paljon flashbackeja siihen kesään, kun olin imurikauppiaana ovelta ovelle. Aina joka ovella sai jännittää, että pääseekö tekemään esittelyä, ja esittelyssä jännitti, saako tehtyä kauppoja. Samoja fiiliksiä on näissä puheluissakin. Luulen, että tässä on kuitenkin vielä alkujännityksestä kyse, eli ehkäpä tähänkin työhön "puutuu" ja jännitykseen tottuu, kun on hetken tehnyt.

Nautin kuitenkin siitä, että aamulla, kun on vähän viileää, voin kävellä töihin ihan rauhassa. Silloin saa vähän omaa aikaa. Kaupat alkaa availla ja ihmiset on aamulenkillä. Sitten iltapäivällä, kun lähden töistä pois, on siesta-aika. Monet kaupat on kiinni ja ihmiset yleensä istuu kahviloissa ja ravintoloissa tai on kotona päiväunilla. Silloin on päivän kuumin hetki, ja minä kävelen pari kilometriä ylämäkeen. Että sitä skootteria odotellessa! :D Sen saan kuitenkin vasta, kun olen ensin saanut työn kautta hankittua NIE-numeron poliisilaitokselta, ja sen kanssa käytyä pankissa avaamassa tilin. Sitten vasta saa ostaa menopelin, koska vakuutusten takia täytyy olla espanjalainen pankkitili.

Elokuu on ollut täällä nyt tosi kuuma. Yhtenä päivänä satoi vähän, ja tänä aamuna taas oli satanut pikkuisen! Kuulin, että ensi tiistaina olis luvassa kunnon kaatosade! Saapa nähdä. Sellaisenkin ennusteen kuulin, että syyskuusta tulisi myös tosi lämmin, koska on näin lämmin elokuu. Täällä ei siis ole syksystä vielä tietoakaan! Vähän on ikävä Puistotien puutarhaa ja hillotalkoita. Ei kuitenkaan liikaa... ;) Vadelmia on kyllä kova ikävä, kun kattelee miten paljon ne maksaa! Tämän lämmön ja auringon takiahan tänne tultiin! Itse oon huomannut sellaisia pieniä juttuja, että mun iho on paljon paremmassa kunnossa täällä. Johtuneeko D-vitamiinista, vai siitä, että juon paljon enemmän vettä ja syön enemmän hedelmiä, vai mistä, en tiedä. Kynnetkin tykkää, koska juodaan hanavettä, jossa on paljon kalkkia. Hiukset taas ei tykkää, koska uima-altaan kloorin takia ne on ihan vihreät, ja auringon takia kuivat, ja kuivuvat vielä entistä enemmän, kun pitää pestä niin paljon... En tiedä pitäiskö vaan lopettaa shampoon käyttäminen kokonaan ja vaan tehdä jotain öljyhoitoja. Ainakin täytyy ruveta etsimään sopivaa kampaajaa!

Me käydään Saimin kans kaupassa tuolla Mercadonassa. Matkan varrella nähtiin tällaista:

Saimi oli ihan järkyttynyt, niitä oli niin paljon! :D Kotona meillä oli muurahaisia myös, mutta ne me saatiin häädettyä sellaisella karkoiterasialla. Tälle valtatielle pitäis varmaan laittaa useampi rasia, jos meinais saada karkoitettua...

Eilen me oltiin koko päivä Miramarissa ostoksilla. Tarvittiin vieraspyyhkeitä ja vähän lisää kesävaatteita meille molemmille. Jos me mentäis skootterilla Miramariin, meillä menis ehkä n.10 minuuttia matkassa. Noh, eilen meillä meni yhteensä 1h 15min! Ensin käveltiin bussipysäkille, johon bussin piti tulla muutamien minuuttien odottelun jälkeen, ainakin aikataulun mukaan. On se kyllä jo aikaisemminkin huomattu, että täällä aikataulut on ihan mitä sattuu. Lopulta bussi tuli, kun oltiin odotettu n.40 minuuttia. Sitten joka pysäkillä pysähtelyiden jälkeen vihdoinkin päästiin perille!
Miramar on tosiaan sellainen valtava ostoskeskus. Pari kolme kerrosta, elokuvateatteri, Carrefour (Prisman/sittarin kaltainen marketti), valtavasti vaate- ym. pikkuliikkeitä, ruokapaikkoja, kahviloita, ja koko rakennuksen päällä yllärinä kaikenlaista aktiviteettia!

Miramariin täytyy kyllä vähän valmistautua henkisesti, ainakin näin suomalaisena. En muutenkaan ihan kauheasti tykkää isoista ostoskeskuksista, enkä harrasta shoppailua. Jos mulla on jotain tiettyjä juttuja mitä pitää ostaa, keskityn niihin, sisään, ostopäätös, ulos- taktiikalla. Miramar on kuitenkin täällä tosi suosittu hengailupaikka, ja eilenkin aivan täynnä ihmisiä, ja iltaa kohti vain lisääntyvässä määrin. Sisällä on viileää, ja paljon kivoja pysähdyspaikkoja, jos haluaa vaihtaa kuulumisia ystävien ja sukulaisten kanssa. Ja sitähän ainakin espanjalaiset tekee ja hyvin suurella volyymilla! Tuon päivän jälkeen tuntui, että korvat on olleet koetuksella.

Aktiviteetit kattokerroksessa oli vielä päivällä melko tyhjillään, kun käveltiin ja katseltiin. Tällä kertaa ei kuitenkaan jääty pomppimaan pomppulinnoihin tai ajamaan carting-radalle, koska on nyt viime aikoina tehty vaikka mitä tällaista "ekstraa". Tärkeämpää oli tällä kertaa saada käydä hoitamassa meidän täsmäostoksia. Välipalalla käytiin Dunkin Coffeessa, josta saa hauskoja donitseja. Kuvat jäi nyt ottamatta, ja jos ihan totta puhutaan, niin ei ne kyllä vedä ollenkaan vertoja Arnoldsin donitseille...

Carrefour on jännä paikka. Sen lisäksi, että sieltä löytyy valmiiksi pakattuna kaikenlaista, on myös erikseen kala-, liha- ja juustotiskit. Tuoksutkin tulee ihan eri tavalla asiakkaan nenään asti. Saimi pitelikin koko ajan nenäänsä ja oli aika kiire sieltä pois...

Itse haluaisin kyllä oppia tekemään kaikenlaista uutta sekä lihasta että kalasta. Pitää varmaan ensin mennä jollekin espanjalaiselle kokkauskurssille... Tähän mennessä on oikeastaan vaan kokkailtu ihan tuttuja perusjuttuja, lihapullia, jauhelihakastiketta ja kanafileitä. Oon aikaisemminkin ollut vähän arka laittamaan "kunnon" lihaa, koska pelkään, että pilaan sen. Kala täällä taas on niin erilaista, että pitäis vaan rohkeasti lähteä kokeilemaan ja tutustumaan. Nyt vielä tämän kuumuuden takia kuitenkin ruoka on vaan sellainen pakollinen "tankkausasia", ja enemmän tekeekin mieli vain syödä hedelmiä ja kaikkea muuta raikasta tai jotain pikkusuolaista. Onneksi oliivit on meidän molempien herkkua! Ekalla viikolla ostettu blenderikin on siis ollut jatkuvassa käytössä. :) Kaikenlaisia hedelmiä vaan sekaisin ja appelsiinimehua perään, naminami!

Miramarissa me vietettiin Saimin kanssa yhteensä melkein kuusi tuntia. Oli aika lailla uupunut olo sen jälkeen... Kavereitakin ehdittiin siellä nähdä, oltiin sovittu treffit, ja pyörittiin ostoksilla yhdessä jonkin aikaa. Sen jälkeen lähdettiin vielä yhdessä syömään ja sitten bussilla kotiin. Tänään ollaan vaan rennosti kotona ja lepäillään, ja illemmalla ajattelin lähteä taas joogailemaan. Saimi saa tulla mukaan odottelemaan kirjan kanssa, jos ei sitten itse innostu myös kokeilemaan joogaa. Ensi viikolle saadaan "hyyryläisiä"! Yksi kaveri lapsensa kanssa tarvitsee majapaikkaa, ennen kuin oma kämppä vapautuu, joten yritetään mahtua olemaan neljästään täällä meillä. Sopu sijaa antaa! :)

Biopark adventure

Before starting my new job I've been trying to enjoy my free days and do stuff that I haven't been able to do before. One thing was to try yoga and whether it could be something I could really start doing as a hobby. I found an amazing studio right in the center of Fuengirola who offer classes every day. They happened to have a lesson during the day on Thursday and Friday while Saimi was at school, so I dipped in for a try-out and fell in love immediately. I think that yoga could really be my thing, I felt so good after the lessons! I'm definitely going back and they said that they also have children on their lessons, so if Saimi wants to join me, we can go there together!


Today we had an amazing day at the local zoo, Biopark. We went there with friends who live next to us. We had such a wonderful day!! I hope that you get a glimpse of the atmosphere of the zoo from these photos and videos. The videos are just short clips, I didn't have time to edit them together. They are as much for us to remember the day as for you to see what we experienced, so I just attach them here without any fancy explanations! :)

Just chilling.

The gorillas where in the shades, enjoying their day as everyone else. Later we found out that these fellas were Ernst and Kim.

Regal. And the tail!

There are some videos of these! :)

The tiger in the photo is not dead. We saw movement. Maybe.

No animals in this picture, but I just was in awe because of the wonderful surroundings!

The green color of these snakes is just beautiful... Still, I don't know if I'd like one as a pet... They also had bats. Not my thing at all. Unfortunately I didn't get good photos of all the animals in the zoo. If you want to see them, you just have to come here and see for yourself!

This one seems to have a plan.

Lovely blue color!

On the wall.

Hippopotamuses, or hippopotami? ;)

Scary, even from behind the glass...

Where do they get the lovely color?

The gray ones have to be the babies!

There were so many different kinds of tortoise!

Huge fish!

I think that I was most impressed by the size of this python.

Loving the attitude!

This tree had weird spikes. Yikes.

After the zoo we went to an Italian restaurant and had a delicious meal. The best pizza we've eaten here!

Back to school!

Last weekend was the last weekend of our holiday. Dinner with friends and a few rides at this funfair were our way to end the holiday and prepare for school. Saimi started her second grade on Monday! It was weird to spend a few hours on my own. We've been such a tight package with Saimi for so long, that I didn't really know what to do with all that time. So, I just sat on a bench in a park under a tree and just watched people. Luckily I got company, another mom sat down with me and we spent the two hours chatting about everything while waiting our second graders to finish their first day. It was also weird to stand outside the school gates. Usually I'm one of the "insiders", knowing about all the practical things inside the school, but now I have to get used to being "only" a parent, the same as everyone else.

I have no idea what this fish is and whether it is edible, but it looks that it would be easy to catch them!

The weather has been quite the same for these two weeks that we've been here, but we have experienced some small variations. One day it was so windy that the curtains were flying high and dropping Saimi's toys to the floor from her nightstand. She asked if we had any clothespins, and this is what she did with them. Resourceful!

Yesterday it was very cloudy and maybe a few degrees cooler than usually. After I got Saimi to school, I walked to the center. Next week I'll start working, and I really hope that there will be more of these cloudy days, so that it's a bit more comfortable to walk to work! Today I started to look for a moped. That's probably the most convenient mode of transport here, and would really ease my commuting. Luckily, it's only about 2km, so I'll just walk if necessary. Public buses are quite cheap, but from where we live, they run maybe once in an hour, and because it's the busiest time of year, the schedules seem to be quite flexible, due to the number of tourists using the buses. Nevertheless, I'm excited to start working next week! (I'll tell you more about the job afterwards.) I'm glad that we could arrange so that I only work for 6h a day, now that I haven't yet got any support system for Saimi's mornings. Parents have to take the children (under age 12) to school and pick them up, for security reasons. Still, I'm sure everything will work out, it's only been two weeks... One step at a time! :)

At the beach

We went to the beach the other evening and were surprised by the waves! Earlier that day it had been raining and it was quite a windy day. The temperature dropped to maybe 25c. It has been over 30 most days, so it was refreshing to have one "cool" day. :)

People had to rescue their towels from the sand when the water suddenly rose much higher than we expected. It was so much fun to watch children play in the waves!

Today we are going to see our friends and go to dinner together. Later we'll go to this small funfair next to the beach. I though that it would be nice to celebrate the end of the holiday by doing something fun. The school will start on Monday. Let's hope we can start waking up earlier for school from now on... Lately we have got up at nine or ten and breakfast at eleven. I'm actually really looking forward to starting a normal daily rhythm here! :)

Kavereita ja yöelämää

Sunnuntaista lähtien on saatu tutustua uusiin kavereihin! Sain täällä Fuengirolassa asuvien suomalaisten lapsiperheiden yhteystietoja erään facebook-ryhmän kautta, ja tässä ihan meitä lähellä asuu montakin perhettä, joihin ollaan jo tutustuttu. Leikit ja juttelut onnistuu aika kivasti, kun on omanikäistä seuraa ja alkaa kotona kahdestaan käydä aika tylsäksi.

Näiltä uusilta tuttavilta on saatu myös kivoja vinkkejä ajanviettoon! Maanantai-iltana käytiin rantaleffassa, joka alkoi niinkin aikaisin, kuin 22.30, koska oli lasten elokuva. Lemmikkien salainen elämä, espanjankielellä ja englanninkielinen tekstitys. Hyvin pysyttiin kuitenkin mukana, koska oltiin nähty elokuva jo aikaisemmin moneen kertaan. Ehkä itse elokuvaa tärkeämpi juttu olikin koko se kokemus, kun katsottiin leffaa hiekkarannalla pyyhkeiden päällä istuen, varmaankin tuhannen ihmisen keskellä täydenkuun valossa. Sitten vielä käveltiin kotiin ja mietittiin, että onkohan koskaan valvottu näin myöhään. Nukkumaan Saimi pääsi vasta puoli yhden maissa.

Eilenkin löytyi tosi kivaa seuraa, ja hupsista vaan, aikahan kului niin, että uimaan päästiin vasta ehkä puoli kymmeneltä illalla! Onhan se tavallaan kiva, kun ei ole enää pelkoa siitä, että iho palaa paahtavassa auringonpaisteessa. Monet paikalliset, tai ehkäpä täällä lomailevat muut espanjalaiset, viettävät iltamyöhään aikaa rannalla. Kitarankin joku oli tuonut, eikä niitä paria biisiä pääse pakoon edes hiekkarannalla. Arvaatte varmaan mitkä kaksi biisiä soi koko ajan? (lue tekstin alta...) Jäätelö on täällä melko halpaa, ainakin verrattuna suomen hintoihin, ja toimii ihan hyvänä iltapalana, ainakin nyt kun on vielä loma.

Löysin tuosta läheltä kioskin, jossa oli käytettyjen kirjojen kaappi. Eurolla saa luettavaa, ja vielä englanninkielistä, jota mieluummin luenkin. Löysin kirjan, joka kertoo yksinhuoltajaäidistä ja tämän pienestä pojasta. He jättävät tutut ympyrät, ostavat matkailuauton ja lähtevät seikkailulle vuodeksi. Jotenkin kolahti. Siinä äiti miettii, että pystyy olemaan lapselleen enemmän läsnä, kun ovat kahdestaan. Näinhän se on. Läsnäoloa, mutta myös välillä raastavaa sellaista. Vaikka mulla onkin ehkä maailman helpoin lapsi, välillä tuntuu siltä, että aika kivaa, kun koulu alkaa, niin saadaan molemmat hengähdystaukoa toisistamme. Sitten mullakin on enemmän aikaa käydä hoitamassa asioita ihan itsekseni. Esim. käydä työhaastattelussa. Monet on kyselleet työtilanteesta. Vielä ei ole mitään, mutta ei tarvitsekaan olla! Alunperinkin ajattelin, että elokuun ajan olen Saimin kanssa ja saadaan koulu hyvin alkuun ihan rauhassa, niin että mulla olis mahdollisimman vähän mitään muita aikatauluja. Pikkuhiljaa olen kuitenkin heitellyt verkkoja vesille, eiköhän sieltä jotain työmahdollisuuksia tule, kun on tullakseen!

(Hiekkarannan kitaristin bravuurit olivat tietenkin despacito ja subeme la radio.)