Paula Espanjassa

En oo jaksanut kirjoitella pitkään aikaan. Paljon kaikenlaista on tapahtunut ja on puuhailtu juttuja, mutta jotenkin ei vaan ole riittänyt energiaa blogiin. Tässä pieni päivitys.
Oli "hiihtoloma", käytiin Madridissa. Siellä oli kaikenlaista hienoa nähtävää, mutta eihän me ehditty parin päivän aikana saada kuin ihan pieni pintaraapaisu. Vettä satoi ja oli kylmää, mutta mukavaa oli silti ja edelleen muistellaan, miten hieno se Leijonakuningasmusikaali olikaan. Sovittiin, että lähdetään katsomaan sitä Lontooseen, kun Saimi on kuudennella luokalla. (Silloin osaa kuulemma tarpeeksi englantia.)

Sain pari mahapöpöä, ihme etten ollut saanut jo aiemmin. Niistäkin kuitenkin selvisin ja painokin tippui samalla. Jos nyt jotain positiivista...

Saimin koululla oli retkipäivä, käytiin eläintarhassa Marbellan takana ja Saimi sai silittää leijonaa ja ruokkia papukaijoja. Välillä on ollut lämpimämpää, mutta enemmän on satanut ja tuullut niin, että meinasi jo hermo mennä. Flunssakin oli hetken, mutta siitäkin selvisin. Saimi onneksi on ollut terveenä ja toivottavasti pysyykin. Pääsiäinen tuli, Toni myös ja saatiin myös Saimin mummu ja pappa tänne käymään viikon lomalle. Se oli kyllä ihan huippua! Päästiin taas itsekin lomafiilikseen ja säätkin sattui sopivasti lämpimiksi juuri sille viikolle. Oli kiva näyttää paikkoja ja viettää yhdessä aikaa. Nyt alkaa tuntua siltä, että aika loppuu kesken, eikä siitä auringosta ja lämmöstä ole vielä saanut nauttia tarpeeksi. Viime viikko onneksi oli taas jo lämpimämpi, päästiin sinne 20 asteeseen ja aurinko paistoi, vaikka olikin tosi tuulista ja varjossa viileää. Nahkatakissa ja kaulahuivissa olen kulkenut edelleen, varsinkin kun ajetaan motolla. Kävellessä pärjää vähän vähemmälläkin vaatetuksella. Nyt aion itse ainakin vielä yrittää nauttia täysillä jäljelläolevasta ajasta, käydä joogassa ja opiskella espanjaa, viettää aikaa täällä saatujen ystävien kanssa ja ajella skootterilla kivoihin paikkoihin.

Ehdittiin tehdä helmikuussa vaikka mitä, vaikka se onkin vuoden lyhin kuukausi! Ensinnäkin, mulla on ollut vähän enemmän aikaa tehdä omia juttuja, joten oon panostanut joogaan ja espanjanopiskeluun. Kelitkin on olleet mitä parhaimpia, vaikka välillä onkin viileämpää, pilvisempää ja on sadellutkin jopa. Nythän me odotellaan, millaisia sateita on tulossa, maaliskuulle nimittäin ovat luvanneet sitä varsinaista sadekautta. Oon kyllä huomannut, että ennusteet on aina vähän mitä sattuu, ja jos on vaikkapa luvattu sadepäivää, se saattaa todellisuudessa tarkoittaa sitä, että aamuyöstä sataa hetken ja sitten on lopun päivää aurinkoista ja lämmintä.

Mutta mutta, kerronpa vähän mitä kaikkea ehdittiin tehdä sen edellisen Sea Life-bloggauksen jälkeen! Viikko sitten maanantaina nimittäin vuokrattiin auto ja lähdettiin katselemaan, mitä tuolla sisämaassa näkyy. Ajeltiin Alhaurin el Granden kautta Coiniin, ja sieltä lähdettiin kohti Rondaa, kiertäen ympäri luonnonpuistoa, jonka reunoilla oli siellä täällä mahtavilla paikoilla näköalapaikkoja. Tietenkin pysähdeltiin ihastelemassa maisemia, vaikka vähän pilvistä olikin. Ei näistä kuvista saa yhtään samaa fiilistä, kuin mitä nuo näkymät on paikan päällä, kaikki kontrastit puuttuu, eikä silmä erota etäisyyksiä kuvista samalla tavalla. Oli myös tosi jännittävää se itse ajaminen, koska välillä ne mutkat oli aika tiukkoja ja tie kapea... Varsinkin, kun päästiin oikein kunnolla sinne pienemmille vuorenrinteiden teille, ei uskaltanut ajaa kuin ehkä kahta-kolmeakymppiä!

Tuosta kukkulan päällä olevasta patsaasta en tiedä yhtään, mikä tai miksi se siellä on...

Kaukana häämöttävän valkoisen kylän ohi/läpi ajettiin matkalla tälle kukkulalle.

Rondassa pysähdyttiin vähän liian vähän aikaa, eikä oikeastaan ehditty vielä nähdä mitään. Sinne haluaisinkin lähteä vielä uudelleen joku kerta. Oikeastaan vain käytiin syömässä ja ihmeteltiin kapeita katuja ja sitä, miten paljon turisteja sielläkin oli, vaikka ei oikeastaan ole vielä edes lomakausi alkanut. Plus tietenkin ostettiin Rondan nimikkomagneetti, koska magneetit on meidän matkamuistojuttu.

Saimi päätti haluta jälkkäriksi pullan. Me ostettiin Tonin kanssa maistiaisia sellaisista kirkkaista sokeripalleroista. Kaikki leivonnaiset on täällä muuten ihan superduper-übermakeita! Sokeria varmaan neljä kertaa niin paljon kuin mihin oma maku on tottunut. Ja suklaata ja kreemiä tungetaan ihan joka juttuun.

Aikaa Rondassa ei ollut, koska haluttiin ehtiä takaisin kotiin valoisaan aikaan, ja koska meillä oli vielä yksi paikka näkemättä. Varsinainen kohde meillä oli nimittäin Juzcar, jota smurffikyläksi kutsutaan. Tarina kertoo, että siellä on kuvattu aikoinaan smurffileffa, jonka takia valkoinen kaupunki maalattiin yhdessä tuumin vaalean siniseksi. Turistithan siitä innostuivat, joten kaupunki päätti pitää sinisen värin. Periaatteessa siellä ei kai saisi enää olla mitään smurffipatsaita, koska kaupungin pitäisi maksaa niistä jotain, mutta ainakin vielä siellä muutama patsas pönötti. Ketään muita ihmisiä ei kuitenkaan ollut, satuttiin nimittäin siestan aikaan paikalle. Oli aika erikoinen tunnelma kuljeskella siellä tyhjillä kujilla, ihan kuin elokuvan lavasteissa olisi ollut. Kylän ainut auki oleva kahvilakin vaikutti jääneen johonkin 60-70-luvulle. Mietin, että jos tämän Fuge-turistikohteen sijaan olisikin tullut vuodeksi Juzcariin, olisi saanut varmaan aika erilaisen Espanjakokemuksen!

Erilaisia seinämaalauksia oli paljon, ja niitä olikin kiva bongailla sieltä täältä kylän kaduilta!

Tämän sienitalon smurffilla on ehkä kylän parhaimmat näkymät.

Aikamoisia rakennusmestareita joutuvat olla, kun rakentavat näille viettäville rinteille.

Ihana kontrasti minusta, vastavärit... :)

Toni sinisine takkeineen sopi hyvin katukuvaan... :)

Kurkattiin myös kylän hautausmaalle. Mielenkiintoista oli se, että hautakivet saattaa olla tolleen päällekäin, ja se, että sen henkilön kasvokuva saattaa olla kukkien välissä valokuvana tai jopa kuvana hautakivessä.

Paluumatkalla paistoi ensin aurinko, ja mitä lähemmäs päästiin merenrantaa....

...sitä enemmän tuli pilviä! Onneksi ei ihan tien pinnassa kuitenkaan, mutta aika hurjalta näytti.

Toni ajoi kotimatkan, eli suoraan kohti merenrantaa vuorenrinteitä mutkitellen, ja sitten motaria pitkin Marbellan ohi takaisin Fuengirolaan. Kotiin ehdittiin aika hyvin ennen pimeää!

Saimin ollessa koulussa me tehtiin Tonin kanssa kahtena perjantaina Mijas-kävely, eli ensin kotoa käveltiin bussiasemalle (3km), bussilla Mijasiin ja sieltä sitten kävellen alas kotiin. Tarkoitus oli löytää se reitti, mitä pitkin syksyllä ajettiin Saimin kanssa ylöspäin skootterilla. Mulla oli "selkeä" kartta päässä, mutta sen avulla sitten päädyttiinkin Torreblancaan. Matkaa tuli sinä päivänä käveltyä yhteensä 15km. Viime perjantaina halusin lähteä uudelleen, ihan vain todistaakseni, että voin löytää sen oikean reitin. Paljastui, että oltiin osan matkaa oltu ihan oikealla reitillä, mutta yhdessä risteyksessä oli tullut valittua väärä reitti. Nyt toisella kerralla matka oli se 8km, niinkuin pitikin. Oli myös hieman erilaista nähtävää, esim. tämä yhden perheen aika uskomattomalla paikalla oleva grillikatos.

Tämä puu on saanut kasvaa rauhassa ja tie on tehty sen ympärille.

Tämä ei ole sellainen myrkkytoukka (pinjantoukka/isokulkuekehrääjän toukka), joita täällä tällä hetkellä on paljon. Erityisesti koirille ne ovat hengenvaarallisia ja ihmisellekin ilmeisesti erittäin kurjia oireita aiheuttavia. Ne kulkee pitkinä kulkueina ja tekee rihmaisen, pussimaisen pesän puuhun. Ällöttävää. Me nähtiin sellainen liiskaantunut toukkakulkue tiellä, ja paljon pesiä puissa, mutta onneksi ei sen lähempää tuttavuutta ole tarvinnut tehdä.

Muuten helmikuu oli ihan tavallinen, elettiin myös sopivasti arkea ja vain olla möllötettiin. Saimi sai kungfussa keltaisen vyön ja osti itselleen kiikarit, jotta saa tarkkailla rannalla lintuja ja laivoja. Saatiin myös ihania kuvia, kun varasin meille valokuvaus-session valokuvaajakaverilta! Olin tällaisista ammattilaisvalokuvista haaveillutkin, ja ajattelin teettää parhaimpia niistä noin neljästäsadasta valokuvasta sitten Suomessa ihan tauluksi asti.