The last day of the year

31^st of July

This is the last day of my leap year. Tomorrow I'll officially continue working in Pihtipudas high school, even though the school year starts a bit later. This past year has been everything that I imagined and more.

After the turmoil of emotions due to my divorce, the year in Spain was exactly what I needed in my life. I could take the much needed distance and really give time to my daughter and also to myself, and concentrate on my well-being (I lost altogether 13 kilos!) and start looking into the future. I started doing yoga almost a year ago in August, and it has really helped me get in touch with myself, so that I'm learning to let go what goes, let come what comes, and appreciate the things that I have.

If I think about all the pressure and responsibilities, efforts and struggles of organizing the year in Spain, plus starting a new, wonderful and exciting relationship with Toni, while still taking care of my daughter as a single mother and working full-time, it feels that everything was totally worth it. The things we were able to do in Spain and the memories we made were something that we will take with us for the rest of our lives. I feel that my relationship with my daughter is stronger than ever. First of all, we spent a lot more time together during the year than we probably would have in Finland. In addition, I don't think that we would have slept in the same bed, as we had to do in Spain, because we only had one bedroom. Plus, we are both terribly missing our motorbike, which was probably one of the best things during the year. It was so convenient, easy to park, easy to handle, perfect for the two of us to get around to our hobbies and to go shopping or whatever. That is to say, we now share things that only the two of us will understand and remember.

We made some good friends there as well, and I'm hoping that we can keep in touch with them, even though we now live in different cities. Some friends stayed there, and some moved back to Finland after their year in Fuengirola, just like us. Now when I'm trying to summarize the year and what we went through, I just get flashes of people in my head, memories of us sitting in La Cantera, the corner pub, or spending time on the beach or by the pool, or going to sing karaoke, eat sushi, drink blue sangrias, going on walks on the Paseo during Saimi's kungfu, and so much more. I got new friends also by learning Spanish on the Suomela-courses, and later by taking lessons at home. In MindBody-studio I met lovely and talented people whom I wish to meet again. I really hope that some day we get a call from someone who decides to take up on our invite and come to see us in Finland! Our year wouldn't have been nearly as wonderful as it was, if it hadn't been for all the people we met.

Now we are back in Pihtipudas, in our own house. We didn't return to something old, or take a step back. We are taking a new step and starting something new, as a family with Toni, who will at least for now, travel back and forth between Kotka and Pihtipudas. The house feels somehow new as well, because it has been over 16 months since we've lived here. I'm quite excited to go back to work as well. During the year I've noticed that I really like my job and it has some perks that other jobs don't. Even though it is demanding in ways that other jobs are not.

I hope that the things that I've learned during the year in Spain will give me a boost in being a teacher. Maybe it's something that I cannot see or feel just yet, maybe it's something that I will see in a few years, or maybe in some other aspects in my life. However, I'm grateful for the chance that I got, that everything worked out so well. I'm also grateful for Toni, who supported me throughout the year, also when it was cold and raining all the time, or when I felt that I'm all alone, away from the people I really love. Some of the best memories were made together when he came to visit.

I'm missing many things from Spain, like the mixture of languages we could hear every day and the possibility to learn Spanish easily every day, the warmth (...even though it's boiling hot now in Finland, the winter is coming...), the sun and light, different colours and smells in the nature, our Yamaha D'light (again, because it was the best), cheaper food and wine, (cheaper everything, really!), the yogastudio and beach yoga, fresh and tasty vegetables and fruits all year round, some ice-creams, some churrerías (Santa Fe) and cafeterías (Delicioso, Kuik), some restaurants (San Chocolate, Munchies, Kazuki, Wok-Directo, Lizarran, etc...) and the beach, of course. It was so amazing to be able to walk on the Paseo, catching the last rays of sunlight, while speaking on the phone to Finland where people were stuck inside, because it was freezing cold outside. Can you imagine, that in the morning of the last day of the year 2017, I was doing beach yoga! That's something that you just can't do in Finland... Plus, there was always something new to see and find. We just hopped on our “moto” and drove wherever we felt like driving! Benalmadena and Mijas were the easiest destinations, and the views on the way... wow! I'm also missing the simple life we had, just the two of us, living in a small apartment, reading each other's thoughts.

What I'm NOT missing, are the weird Spanish ways of doing things, like not recycling properly and leaving rubbish everywhere, parking in the middle of the street while “just quickly getting my daily shoppings from the panadería”, or being very loud, also during the night. A band in the neighboring apartment will not be missed, either. Or the cold stone floors during the “winter”, when I had to wear two sets of wool-socks and a pair of slippers. I won't miss missing Toni and Serra so terribly, that I just felt like crying.

A year is a short time. Now it feels that it was just a short while ago when we left Finland and flew to Malaga. Still, so many things have happened, we've experienced the Spanish winter. But it feels such a short time, that I think that I didn't get enough. I'd like to think that some day we will do this again as a family, so that we don't have to miss each other all the time. Maybe we could move to a bit smaller village, a bit further away from the Finnish communities, so that we could learn Spanish more, and get to know the culture and the people a bit more. Who knows.

Life is too short for just waiting and not doing the things that we love, with the people we love.

Hmm, "aurinko"rannikko...?

En oo jaksanut kirjoitella pitkään aikaan. Paljon kaikenlaista on tapahtunut ja on puuhailtu juttuja, mutta jotenkin ei vaan ole riittänyt energiaa blogiin. Tässä pieni päivitys.
Oli "hiihtoloma", käytiin Madridissa. Siellä oli kaikenlaista hienoa nähtävää, mutta eihän me ehditty parin päivän aikana saada kuin ihan pieni pintaraapaisu. Vettä satoi ja oli kylmää, mutta mukavaa oli silti ja edelleen muistellaan, miten hieno se Leijonakuningasmusikaali olikaan. Sovittiin, että lähdetään katsomaan sitä Lontooseen, kun Saimi on kuudennella luokalla. (Silloin osaa kuulemma tarpeeksi englantia.) 

Sain pari mahapöpöä, ihme etten ollut saanut jo aiemmin. Niistäkin kuitenkin selvisin ja painokin tippui samalla. Jos nyt jotain positiivista...

Saimin koululla oli retkipäivä, käytiin eläintarhassa Marbellan takana ja Saimi sai silittää leijonaa ja ruokkia papukaijoja. Välillä on ollut lämpimämpää, mutta enemmän on satanut ja tuullut niin, että meinasi jo hermo mennä. Flunssakin oli hetken, mutta siitäkin selvisin. Saimi onneksi on ollut terveenä ja toivottavasti pysyykin. Pääsiäinen tuli, Toni myös ja saatiin myös Saimin mummu ja pappa tänne käymään viikon lomalle. Se oli kyllä ihan huippua! Päästiin taas itsekin lomafiilikseen ja säätkin sattui sopivasti lämpimiksi juuri sille viikolle. Oli kiva näyttää paikkoja ja viettää yhdessä aikaa. Nyt alkaa tuntua siltä, että aika loppuu kesken, eikä siitä auringosta ja lämmöstä ole vielä saanut nauttia tarpeeksi. Viime viikko onneksi oli taas jo lämpimämpi, päästiin sinne 20 asteeseen ja aurinko paistoi, vaikka olikin tosi tuulista ja varjossa viileää. Nahkatakissa ja kaulahuivissa olen kulkenut edelleen, varsinkin kun ajetaan motolla. Kävellessä pärjää vähän vähemmälläkin vaatetuksella. Nyt aion itse ainakin vielä yrittää nauttia täysillä jäljelläolevasta ajasta, käydä joogassa ja opiskella espanjaa, viettää aikaa täällä saatujen ystävien kanssa ja ajella skootterilla kivoihin paikkoihin.

Ihana helmikuu!

Ehdittiin tehdä helmikuussa vaikka mitä, vaikka se onkin vuoden lyhin kuukausi! Ensinnäkin, mulla on ollut vähän enemmän aikaa tehdä omia juttuja, joten oon panostanut joogaan ja espanjanopiskeluun. Kelitkin on olleet mitä parhaimpia, vaikka välillä onkin viileämpää, pilvisempää ja on sadellutkin jopa. Nythän me odotellaan, millaisia sateita on tulossa, maaliskuulle nimittäin ovat luvanneet sitä varsinaista sadekautta. Oon kyllä huomannut, että ennusteet on aina vähän mitä sattuu, ja jos on vaikkapa luvattu sadepäivää, se saattaa todellisuudessa tarkoittaa sitä, että aamuyöstä sataa hetken ja sitten on lopun päivää aurinkoista ja lämmintä.

Mutta mutta, kerronpa vähän mitä kaikkea ehdittiin tehdä sen edellisen Sea Life-bloggauksen jälkeen! Viikko sitten maanantaina nimittäin vuokrattiin auto ja lähdettiin katselemaan, mitä tuolla sisämaassa näkyy. Ajeltiin Alhaurin el Granden kautta Coiniin, ja sieltä lähdettiin kohti Rondaa, kiertäen ympäri luonnonpuistoa, jonka reunoilla oli siellä täällä mahtavilla paikoilla näköalapaikkoja. Tietenkin pysähdeltiin ihastelemassa maisemia, vaikka vähän pilvistä olikin. Ei näistä kuvista saa yhtään samaa fiilistä, kuin mitä nuo näkymät on paikan päällä, kaikki kontrastit puuttuu, eikä silmä erota etäisyyksiä kuvista samalla tavalla. Oli myös tosi jännittävää se itse ajaminen, koska välillä ne mutkat oli aika tiukkoja ja tie kapea... Varsinkin, kun päästiin oikein kunnolla sinne pienemmille vuorenrinteiden teille, ei uskaltanut ajaa kuin ehkä kahta-kolmeakymppiä!

Tuosta kukkulan päällä olevasta patsaasta en tiedä yhtään, mikä tai miksi se siellä on...

Kaukana häämöttävän valkoisen kylän ohi/läpi ajettiin matkalla tälle kukkulalle.

Rondassa pysähdyttiin vähän liian vähän aikaa, eikä oikeastaan ehditty vielä nähdä mitään. Sinne haluaisinkin lähteä vielä uudelleen joku kerta. Oikeastaan vain käytiin syömässä ja ihmeteltiin kapeita katuja ja sitä, miten paljon turisteja sielläkin oli, vaikka ei oikeastaan ole vielä edes lomakausi alkanut. Plus tietenkin ostettiin Rondan nimikkomagneetti, koska magneetit on meidän matkamuistojuttu. 

Saimi päätti haluta jälkkäriksi pullan. Me ostettiin Tonin kanssa maistiaisia sellaisista kirkkaista sokeripalleroista. Kaikki leivonnaiset on täällä muuten ihan superduper-übermakeita! Sokeria varmaan neljä kertaa niin paljon kuin mihin oma maku on tottunut. Ja suklaata ja kreemiä tungetaan ihan joka juttuun.

Aikaa Rondassa ei ollut, koska haluttiin ehtiä takaisin kotiin valoisaan aikaan, ja koska meillä oli vielä yksi paikka näkemättä. Varsinainen kohde meillä oli nimittäin Juzcar, jota smurffikyläksi kutsutaan. Tarina kertoo, että siellä on kuvattu aikoinaan smurffileffa, jonka takia valkoinen kaupunki maalattiin yhdessä tuumin vaalean siniseksi. Turistithan siitä innostuivat, joten kaupunki päätti pitää sinisen värin. Periaatteessa siellä ei kai saisi enää olla mitään smurffipatsaita, koska kaupungin pitäisi maksaa niistä jotain, mutta ainakin vielä siellä muutama patsas pönötti. Ketään muita ihmisiä ei kuitenkaan ollut, satuttiin nimittäin siestan aikaan paikalle. Oli aika erikoinen tunnelma kuljeskella siellä tyhjillä kujilla, ihan kuin elokuvan lavasteissa olisi ollut. Kylän ainut auki oleva kahvilakin vaikutti jääneen johonkin 60-70-luvulle. Mietin, että jos tämän Fuge-turistikohteen sijaan olisikin tullut vuodeksi Juzcariin, olisi saanut varmaan aika erilaisen Espanjakokemuksen!

Erilaisia seinämaalauksia oli paljon, ja niitä olikin kiva bongailla sieltä täältä kylän kaduilta!

Tämän sienitalon smurffilla on ehkä kylän parhaimmat näkymät.

Aikamoisia rakennusmestareita joutuvat olla, kun rakentavat näille viettäville rinteille.

Ihana kontrasti minusta, vastavärit... :)

Toni sinisine takkeineen sopi hyvin katukuvaan... :)

Kurkattiin myös kylän hautausmaalle. Mielenkiintoista oli se, että hautakivet saattaa olla tolleen päällekäin, ja se, että sen henkilön kasvokuva saattaa olla kukkien välissä valokuvana tai jopa kuvana hautakivessä.

Paluumatkalla paistoi ensin aurinko, ja mitä lähemmäs päästiin merenrantaa....

...sitä enemmän tuli pilviä! Onneksi ei ihan tien pinnassa kuitenkaan, mutta aika hurjalta näytti.

Toni ajoi kotimatkan, eli suoraan kohti merenrantaa vuorenrinteitä mutkitellen, ja sitten motaria pitkin Marbellan ohi takaisin Fuengirolaan. Kotiin ehdittiin aika hyvin ennen pimeää!

Saimin ollessa koulussa me tehtiin Tonin kanssa kahtena perjantaina Mijas-kävely, eli ensin kotoa käveltiin bussiasemalle (3km), bussilla Mijasiin ja sieltä sitten kävellen alas kotiin. Tarkoitus oli löytää se reitti, mitä pitkin syksyllä ajettiin Saimin kanssa ylöspäin skootterilla. Mulla oli "selkeä" kartta päässä, mutta sen avulla sitten päädyttiinkin Torreblancaan. Matkaa tuli sinä päivänä käveltyä yhteensä 15km. Viime perjantaina halusin lähteä uudelleen, ihan vain todistaakseni, että voin löytää sen oikean reitin. Paljastui, että oltiin osan matkaa oltu ihan oikealla reitillä, mutta yhdessä risteyksessä oli tullut valittua väärä reitti. Nyt toisella kerralla matka oli se 8km, niinkuin pitikin. Oli myös hieman erilaista nähtävää, esim. tämä yhden perheen aika uskomattomalla paikalla oleva grillikatos.

Tämä puu on saanut kasvaa rauhassa ja tie on tehty sen ympärille.

Tämä ei ole sellainen myrkkytoukka (pinjantoukka/isokulkuekehrääjän toukka), joita täällä tällä hetkellä on paljon. Erityisesti koirille ne ovat hengenvaarallisia ja ihmisellekin ilmeisesti erittäin kurjia oireita aiheuttavia. Ne kulkee pitkinä kulkueina ja tekee rihmaisen, pussimaisen pesän puuhun. Ällöttävää. Me nähtiin sellainen liiskaantunut toukkakulkue tiellä, ja paljon pesiä puissa, mutta onneksi ei sen lähempää tuttavuutta ole tarvinnut tehdä.

Muuten helmikuu oli ihan tavallinen, elettiin myös sopivasti arkea ja vain olla möllötettiin. Saimi sai kungfussa keltaisen vyön ja osti itselleen kiikarit, jotta saa tarkkailla rannalla lintuja ja laivoja. Saatiin myös ihania kuvia, kun varasin meille valokuvaus-session valokuvaajakaverilta! Olin tällaisista ammattilaisvalokuvista haaveillutkin, ja ajattelin teettää parhaimpia niistä noin neljästäsadasta valokuvasta sitten Suomessa ihan tauluksi asti.

Benalmadena Sea Life

Last weekend we went to Sea Life in Benalmadena. It was like stepping into the movie Finding Dory. I just wanted to show you some of the amazing things that we saw there, so here we go!

  These things with moving "lights" were awesome!