Arkielämää

Me ollaan oltu täällä jo yli kuukausi! Arki on tavallaan jo alkanut, Saimi koulussa ja minä töissä. Hieman on ollut selälle totuttelemista, kun pitää istua koko päivä. Tauoilla yritänkin sitten olla seisaallaan ja liikkeessä. Vähän niinkuin olis kielistudiossa koko päivän, kuulokkeet korvilla. Tulee kyllä kaikenmaailman vaihteiden odotusmusiikit ja nauhoitteet tutuksi... Mutta onnistumisia on ollut edelleen ja tuntuu, että ihan hyvää tulosta teen, vaikka vasta pari viikkoa oonkin ollut töissä. Eikä tartte tuoda töitä kotiin! :) Tällainen vaihtelu oli yksi syy tälle koko vuodelle, joten otan kaiken uuden ilolla vastaan!


Saimilla on mennyt koulussa hyvin. Espanjan opiskelutkin on alkaneet, ja nyt ovat käyneet läpi numeroita, joitain tervehdyksiä, itsensä esittelyä ja oman iän sanomista ja sen kysymistä. Tosi ihanaa nähdä, että Saimikin tykkää oppia kieliä! Itse yritän päästä myös jollekin espanjantunnille, kunhan täällä alkaa varsinainen lukuvuosi. Espanjalaiset on vielä lomalla ja suurin osa kouluista alkaa vasta ensi viikolla. Harrastustoiminta tietenkin sitten vasta pari viikkoa sen jälkeen.

Eilen käytiin yhdessä joogassa! Saimikin siis osallistui, pienen alkupainostuksen jälkeen. :) Tunnin jälkeen se vain totesi, että "tullaanhan uudestaankin?!" Ja tietenkin mennään!! Ihanaa, jos löydettiin yhteinen äiti-tytär-harrastus! Muistan itse, miten kivaa oli lähteä äitin kanssa aina kahdestaan öljyvärimaalauskurssille. Käytiin monta vuotta.

Saimin partioharrastus ei välttämättä keskeydykään tänä vuonna, niinkuin pelättiin! Täällä toimii Lumipartio (juu kyllä, lumi), ja sinne kai mahtuu vielä Saimi-sudenpentukin mukaan! Ainakin itse ilmoitti, että jos vain pääsee mukaan, niin haluaa mennä. Kung-fu olis kans kuulemma toivelistalla... Täytyy varmaan alkaa etsiä, jos täällä voisi sellaistakin harrastaa...

Arkeen kuuluu myös siivoaminen. Eilen siivottiin pari tuntia ja saatiin taas koti siistiksi. Roskien kanssa yritän opetella sietämään sitä, että täällä ei kierrätetä. Se on raivostuttavaa! Tuossa talon edessä on maahan upotettuja säiliöitä ja ihan sellaisia isoja muovisäiliöitä, ja niissä yrittää lukea, mitä mihinkin laitetaan. Pari on omistettu biojätteille erikseen.
Kaupasta yritin etsiä biojätepusseja. EIOLE! Löysin kyllä pusseja, joissa luki, että ne on erikseen suunniteltu biojätteille, mutta EIVÄT KOMPOSTOIDU. Että silleen. Mikä järki? Pitäisi siis laittaa kotona biot sinne pussiin, ja sitten vain tyhjentää se sinne onkaloon, jolloin on tietenkin se riski, että puolet jätteistä lentää kolosta ulkopuolelle... Eikä täällä ihmiset edes tee niin, vaan laittavat sinne biojätekuiluun IHAN KAIKKEA muovipulloista tölkkeihin...

Lasit ja pahvit nyt sentään näyttäis menevän omiin koloihinsa ihan oikein. Niin, ja pullonpalautustahan täällä ei ole missään, vaan kaikki tölkit ja pullot menee ihan vaan roskiin. Sekin tuntuu niin väärältä... :/ Juu ja sitten kun ne roskapaikat on niin täynnä, että kansi jää auki, kun sinne on tungettu sekaisin mitä sattuu, käy näin:

Koska pakkohan ne roskat on johonkin saada, niin laitetaanpa ne tähän maahan! Voisin kuvitella, että roskatkin veisi hieman vähemmän tilaa, jos ne oikeasti lajittelisi ja kierrättäisi oikeisiin paikkoihin. Jos joku Suomessa harmittelee sitä "vaivaa", mikä täytyy nähdä roskien kierrättämisestä, niin voin kertoa, että mieluummin sitä näkee vähän vaivaa kuin tällaista sotkua.

Kivojakin juttuja on nähty. Esimerkiksi kaunis kissa! :)

Hän oli yhtenä iltana matkan varrella tuossa lähistöllä hengailemassa, ja kun tervehdittiin ("mau"), niin hän sitten alkoi jutella kaikenlaista. Kovasti oli asiaa. Tosi kauniin värinen, sinisilmäinen kisu! Yksi toinenkin perhe sitä pysähtyi jututtamaan. :)

Meidän Serrakoiraa on kyllä jo kova ikävä. Onneksi sillä on siellä Suomessa hyvä paikka ja paljon hoitajia <3

Täällä on ihmisillä myös paljon koiria, ja niitä näkee aamuisin, kun mennään kouluun ja töihin, ja sitten tietenkin vasta illemmalla, kun on viileämpää. Päivällä helteessä ei kyllä kannata lähteä koiraa lenkittämään. Muutenkin on jo huomannut, että täällä on enemmän niitä ihan pienempiä rotuja, jotka varmaan kestää sitä lämpöäkin eri tavalla. Koirankakkaongelma täällä on kuitenkin ihan samanlainen kuin Suomessa... Ei tunnu omistajia vaivaavan, vaikka oma koira jättäisi pökäleensä keskelle jalkakäytävää. Täällä ei niitä tienvierus-ojia tai pieniä metsäplänttejä ole lenkkireittien varrella, niinkuin oli Pihtiputaalla...

Saimillakin on joitain eläinkokemuksia. Yksi luokkakaveri oli kuulemma tuonut kouluun penaalissa gekon. Se oli sitten kuulemma pitänyt vapauttaa johonkin pusikkoon. Enpä monesti ole Suomessa kuullut, että jollain olisi ollut gekko mukana penaalissa... :D

Kodin eläinongelmasta, eli muurahaisista, me päästiin sitten nähtävästi aika helpolla eroon. Muita pikkuöttiäisiä täällä on ollut myös. Ensimmäiset hyttysenpistot saatiin ja apteekista löytyi hydrokortisonia. Sokeritoukkia nähtiin siivouksen yhteydessä pari, toivottavasti eivät pääse lisääntymään. Kaikki keittiön kaappien ruoka-aineet oon jo laittanut aikaisemmin muovipusseihin säilöön, ettei sinne pääse turhan helposti mitään ylimääräistä eliöitä... Vielä nyt, kun on kuumaa, ei varmaan liikaa tarvitse huolehtia ötököistä, mutta katsotaan, mitä kaikkea viileämmät syyskelit tuo mukanaan.

Tänään täällä oli tosiaan tämän verran lämpöä. :) Kohta pitäisi vielä jaksaa lähteä käymään kauppareissulla. Ollaan tahallaan lykätty sitä iltaan, että vähän viilenisi. En kuitenkaan valita, ihanaahan tämä lämpö ja aurinko on! Koulupäivien jälkeen on usein menty vielä altaalle, kun se on kerran auki syyskuun. Toivottavasti päästään sitten vielä lokakuussa jonkun kaverin luokse uimaan, kun oman pihan allas suljetaan... ;)

Tänäänkin käytiin uimassa. Saimi hyppii jo syvässä päässä pommeja ja sukeltelee pohjaan asti. Kuukaudessa ehtii oppia paljon! Varsinkin, kun aloitettiin siitä, että ostettiin kellukkeet...

Tuolla altaan reunalla aika aina jotenkin pysähtyy. Itse luen kirjaa, pelaan pasianssia tai teen sudokuja, tai vaan ihan olen ajatusteni kanssa. Tännehän kyllä saa soitellakin, tietääkseni joka operaattorilta ihan samaan hintaan, kuin Suomenkin sisällä. Että vink vink, jos joku haluaa kuulla kuulumisia ihan livenä... ;)

Rakkaita ihmisiä on kyllä jo vähän ikävä. Työkavereita ja ystäviä ja sukulaisia. Vaikka some auttaa toki pitämään yhteyttä, niin kyllähän se aito kontakti tuntuu kivalta. Täällä on kyllä saatu myös jo kavereita ja mulla on kivoja työkavereita myös! Ja onneksi huomenna saan yhden rakkaan ihmisen tänne kahdeksi viikoksi kylään... <3