Ei oo kyllä yhtään ikävä Suomeen. Siellä on kuulemma märkää ja pimeää ja kylmää. On vaan ikävä Tonia. Ja kaikkia muitakin tärkeitä ihmisiä. Välillä täytyy ihan pakottaa itsensä katselemaan ympärilleen ja huomaamaan niitä asioita, minkä takia tänne tultiin, sen kun niin helposti unohtaa tässä arjen pyörittämisessä ja kun ikävä on suurimmillaan. Iltaisin harrastetaan ja yritän mennä tuonne merenrantakadulle kävelemään aina kun Saimi kungfuilee. Vaikka on marraskuu, iltaisin on vielä ihan valoisaa sinne kuuteen asti, sitten alkaa hämärtyä ja tunnin sisällä tulee ihan pimeää. Mutta silti saattaa olla tuulettomana päivänä vieläkin iltaan asti ihan tosi lämmintä.
Tänä viikonloppuna lähdettiin taas retkelle. Sain vinkin facebookin Costa-ryhmästä ja oli mukavaa päästä vähän uuteen suuntaan ajelemaan. Saatiin vähän kesää takaisin, kun "lennettiin" skootterilla motaria pitkin n.6km La Cala de Mijasiin. Tuntui oikeasti ihan siltä, että olisi lentänyt johonkin lomakohteeseen. Kotona laitettiin talvitakit niskaan, koska skootterin kyydissä on kylmä, ja siellä uimarannalla oli ihmiset rantabaareissa bikineissään, aurinkorasva tuoksui ja kesämusa soi.
Ilmeisesti tuo puinen kävelykatu rannan suuntaisesti on tarkoitus jossain vaiheessa ulottua Malagasta Marbellaan, mutta tällä hetkellä tuo pätkä oli n.6km mittainen. Me käveltiin siitä ehkä puolet, kun takaisinkin piti vielä jaksaa. Otettiin eväitä ja juomista mukaan, ja kun Saimi sai välillä juosta rantaa pitkin niinkuin ne koiralenkkeilijät, joita siellä oli aika paljon, jaksettiin ihan hyvin ja saatiin ihana annos aurinkoa. Lämmintä oli varmaan lähelle 30 astetta, kun ei tuullut oikeastaan ollenkaan.
Tuosta aurinkovarjokuvasta näkee kuitenkin hyvin, miten pitkiä varjoja täälläkin jo on. Aurinko paistaa aika matalalta myös keskipäivällä. Ihanasti se silti lämmittää. Kotona kylmillä kivilattioilla ja verhot suljettuna sen aina välillä unohtaa, miten lämmintä täällä vieläkin on. Odotan kyllä mielenkiinnolla sitä, millaista täällä on se varsinainen talvi. Aamuisinhan täällä on jo ihan tosi kylmä, koska se kosteus on niin erilaista ja tunkee ihan luihin ja ytimiin asti. Takki, hanskat ja kaulahuivit saa olla päällä, kun skootterilla ajelee. Piponkin olen laittanut iltaisin päähän kävelyllä.
Osa tuota kävelyreittiä kulkee ihan hotellien ja talojen vierestä. Jotenkin erikoista ajatella, että siinä on jonkun koti. Kymmenen metriä mereen. Saimikin mietti, että tuolta ikkunasta vaan tikapuut alas ja aamulla kipuais sieltä bikinit päällä ja hyppäis uimaan. Siellä oli ikkunat ja ovet monella auki niin, että jos kehtasi kuikuilla, näki ihan sisälle asti ja kuuli musiikin ja tvn äänet ihan selvästi. Varmasti kaiken muunkin kuulee jos jää kuuntelemaan. Erilaista elämää, kuin mitä suomalaiseen normiin ehkä kuuluu. En kyllä tiedä pystyiskö itsekään asumaan ihan noin keskellä kaikkea, ilman yksityisyyttä.
Oli kuitenkin tosi kiva päästä näkemään taas vähän erilaisia paikkoja ja viettämään aikaa eri ympyröissä. Saimin kanssa on kuitenkin vaan niin mukavaa, tällaisia kokemuksia vartenhan tänne tultiin.
Tulomatkalla pysähdyttiin Miramarissa, koska sieltä piti saada joulukalenteri. Oli sellainen tietty, mikä piti saada... Onneksi niitä oli vielä jäljellä! Otin taas kivoja kuvia Carrefourista, siellä näkee aina jotain uutta ja erikoista.
Nuo pallonmuotoiset kesäkurpitsat oli hauskoja minusta. Ja kirsikkatomaatit kauniita.
Nämä tomaatit näytti minusta epäilyttäviltä. Voivatko maistua muka hyvältä?
Saimi halusi maistaa näitä pikkukurkkuja. Ne oli ihan hauskoja.
Se oli muuten myös hassu yksityiskohta, että keskellä hedelmä- ja vihannesosastoa oli palvelutiski, jonka takana seisoi kaksi työntekijää, jotka pelkästään punnitsivat asiakkaiden tuotteita. Siihen mentiin jonottamaan ja ojennettiin se oma pussitettu tuote heille. He punnitsivat, liimasivat hintatarran ja ojensivat sen takaisin.
Näitä kalatiskin tuotteita on vaan aina mielenkiintoista mennä tuijottelemaan. Hävettää myöntää kylläkin, että en ole vielä kertaakaan ostanut mitään... Täytyy varmaan jouluksi uskaltaa, mutta ensin etsin jotain reseptejä ja ohjeita, että mitä näille ylipäätään pitää ensin tehdä.
Nuo hummerit liikkui ja jäätiin hetkeksi seuraamaan, pääsiskö joku karkuun. Ei päässyt.
Tänään lähdettiin myös aurinkoon, mutta ihan vaan tähän lähelle. Ajatus oli keräillä samalla vähän simpukoita koristeeksi kotiin. Niitä löytyikin vaikka kuinka, osuttiin just hyvään aikaan, että nousuvesi ei ollut vielä ehtinyt peittää niitä, vaan kaikki oli siellä kivasti ja helposti esillä.
Kastuttiin vähän, kun yritettiin pestä hiekkaa pois simpukoista. Hetken kun istui auringossa, oli kyllä taas jo ihan kuiva. Bikineissä en olis enää tarennut olla, niinkuin monet näyttivät vielä siellä olevan. Sen verran tuulista oli tänään. Tai ehkä tähän on vaan jo tottunut, että vasta yli 25 astetta tuntuu oikeasti lämpimältä. Saapa nähdä miten kylmältä tuntuu taas Suomen säät näiden jälkeen...
Kauniita sinisen sävyjä löytyi! Näistä voisi askarrellakin jotain.
Ikeasta haettiin jo kynttilöitä ja muutakin mukavaa kotiin. Alkoi tuntua siltä, että täällä on liian paljasta, täytyy olla jotain kaunista katseltavaa. Jouluakin odotellaan jo aika paljon. Johtuisikohan siitä, että saadaan Toni tänne silloin... <3 Kaupoissa on ollut joulujuttuja jo pitkään, ja Miramarin yläkerrassa olisi ihan valtava joulumaa. Vielä en kuitenkaan halunnut sinne lähteä Saimin kanssa, ehkäpä sitten vasta joulukuussa. Siellä voi kuulemma tavata joulupukin ja joku lumisadejuttukin siellä ilmeisesti laitetaan päälle iltaisin. Jotain pientä joulua aiotaan meillekin rakentaa, vaikka perinteistä joulua ei tänä vuonna vietetäkään. Ajateltiin hakea kiinakaupasta minikuusi pöydälle ja koristellaan se minikoristeilla. Kävin myös tilaamassa jo ennakkoon joitain suomalaisia jouluruokia Centron kaupasta aika suolaiseen hintaan... Mutta ajattelin, että eiköhän se joulufiilis tule tännekin joillakin varmoilla joulun tuoksuilla. Pieni kinkku, pari laatikkoa, limppu, pipari- ja torttutaikinaa ja luumumarmeladia. Joululaulut soimaan ja uuni lämpimäksi.
